Holy Cow... Intiassa kuukin on kuumempi!

Päivä13 | Delhi - Helsinki

2009-10-21T00:08:00.001-07:00

Päivä13 | Delhi - Helsinki

Kohti kotia. Aamulla puoli kuusi tavarat kainalossa kadulla. Taksit tulevat ajallaan ja puolta tuntia myöhemmin Indira Ganhin nimeä kantavalla kansainvälisellä lentokentällä. Lento Helsinkiin lähtee ajallaan ja on Helsingissä ajallaan. Lämpöä Helsingissä noin 30 astetta vähemmän kuin Delhissä. Niukasti plussan puolella kuitenkin. Taksilla kotiin ja oma mopo tallista. En kuitenkaan huviajalellu menossa. Vien Kawasakini Biketeamiin... se saa huomenna lämpökahvat... ;)

---

Yläkuva; Arja, Matti ja Soile lentokenttäaamiasella

Toiseksi ylin; Kabuliinkin Delhistä pääsisi, mutta ehkä kuitenkin mielummin Helsinkiin.

Keskellä; Afganistanin vuoristoa.

Toiseksi alin; Kylmää on, -64 ulkona.

Alakuva; Soita sitten kun olet perillä.

---

HareBool... blogi sulkeutuu. MatkaRäpin linkki kuitenkin vielä ilmestyy tänne kun yhtiön editointiosasto on valmis.

Päivä12 | Delhi

2009-10-20T23:29:00.000-07:00

Päivä12 | Delhi

Elämä jatkuu myös Diwalin jälkeen vaikka ryhmämme jäsenet harvakseltaa aamiaiselle ilmaantuvat. Kaikki kuitenkin ilmaantuvat ja yhdeltä ollaan valmiina kaupungille ja räppimme äänityksiin. Sitä ennen kuitenkin Central Cottage Emporiumiin... Delhin ainoaan kauppaan jossa on hintalaput, joista ei tingitä... ;)

Tuliaiset kasseissa Rajpathille India Gaten liepeille kuvauksiin. Arja on räpin pääarkkitehti ja räppi syntyi pääosin Enfieldin päällä Matin selkää vasten kirjoitettuna Jodhpurin ja Bikanerin välillä. Ensi-ilta oli Bikanerissä ja jatkohionta Bikanerin ja Delhin välissä.

Kuten arvata saattaa, saamme reilusti paikallistä yleisiöä kuvauksiin, mutta tuo ei kokonuta esiintyjaryhmäämme haittaa vaikka enkelikuorossa teittyä koreograaffista kainostelua on ilmassa. Homma kolmelle otoksella purkissa. Riksaan ja hotellille. Pakkaamaan. Kuvatekstien alla räpin sanat... youtube versio tulee heti kun valmis... ;)

----

Yläkuva; Lefe aamu-uinnilla majatalomme altaassa.

Toiseksi ylin; Delhissä kulkee sellainenkin ihme kuin erinomaisen nykyaikainen metro. Suurta enemmistöä se ei kuitenkaan tavoita vaan on keskiluokan menopeli.

Keskellä; Arja räppäämässä Rajpathilla. Enkelikuoro valmiina jou jouhun. Jos kansainvälisiä kiertueita aletaan tekemään, niin enkelikuoron esiintymisasuun kiinnitettävä huomiota. Tarja taitaa olla ainut kuorolainen, jolla säädyllistä päällä. Arja on aina hallinnut pukuloiston... ;)

Toiseksi alin; Tarja ja Johannes Delhin paraatikadulla. Joka tamikuun 26’s tämä kati on täynnä sotilasta, ohjusta, panssarivaunua jne... silloin itsenäisyyspäivän paraati.

Alakuva; Virallinen päättäri -kuvamme. Sinipaitainen mies toiseksi alimmaisessa rivissä on pyörien vuokraaja Rajeesh.

---

HOLY RÄP

Tää räppi syntyi Intiassa, tää on matkalaulu

sen innoittajat olut ja musta naamataulu.

Heti alkuun kerron teille pari pikku sääntöä.

Niitä mekin hoettiin, vaikka mopos ei oo vääntöö.

Intiassa liikenne vasemalla kelaa,

vaihteet sitä vastoin oikealla pelaa.

Ykkönen on ylhäällä loput vaihteet alhaalla

vapaa sitävastoin, kantapäällä pomppaa.

Näin tää rämppi komppaa.

Tule kuiva pieru... jou

Älä märkä lieru... jou, jou.

Ruuhka Intiassa on melkoisen rajua,

ei niillä ole täällä minkänlaista tajua.

Viisi päällä ajetaan, ohitus on villiä.

Joka puolta kuuluu jos jonkimmoista pilliä.

Ohittaa voi täällä molemmilta puolta,

silti et voi olla ilman pienintäkään huolta.

Ohitukset kyllä myös Suomi-poika oppii,

risteyksissä tosin tulee usein täyttä stoppii.

Tule kuiva pieru... jou

Älä märkä lieru... jou, jou.

Hyvä vielä muistaa pari muuta juttua,

niin homma alkaa olla sulle tosi tosi tuttua.

Liikenteessä sinä älä koskaan stoppaa mopoa,

vaikka oisit ajamassa päin paikallista jopoa.

Älä sinä avaimia laita pyykkipussiin mukaan,

niitähän ei ilman säkää löydä sieltä kukaan.

Mukaan ota kotoa sä paljon alkkareita,

Intiassa pieruun kuuluu paljon kokkareita.

Sekaisin kun siellä menee pakki jokaiselta,

rukous kuuluu vessasta; oi tule kova kakki.

Tule kuiva pieru... jou

Älä märkä lieru... jou, jou.

Mekaanikko töitä tekee usein yötä päivää,

hymy pysyy huulilla ja vailla huolen häivää.

Krishna kyllä varmaankin myös usein korvat sulkee,

juttu karkaa käsistä ja liian kovaa kulkee.

Oluttakin juotiin siellä usein täysin salaa,

naisillakaan ei ois saannu rööki suussa palaa.

Yhtäaikaa väistää piti lehmää seka rekkaa,

ihme kun ei pelänny ne vielä meidän Pekkaa.

Tule kuiva pieru... jou

Älä märkä lieru... jou, jou.

Peter täällä joskus täysin päättämästi ajaa,

siksi osa meistä etsii yksin omaa majaa.

Intiassa pyhää on myös temppelissä rotta,

ja kaikki varmaan aatteli, 'tää ei voi olla totta'.

Vaurioitta selvittiin vaikk sattui äxsidenttii,

stonga ainoastaan vääntyi nyt vain pari senttii.

Meille usein tilattiin paljon samaa ruokaa

huuto kuului: 'lihaa mulle välillä nyt tuokaa'

Tule kuiva pieru... jou

Älä märkä lieru... jou, jou.

Peterille kuuluu kiitos retkestäkin tästä,

varsinkin kun 'nautittiin me säästä lämpimästä'

Alkaa olla vihdoinkin nyt tämä räppi loppu,

kylmän kaljan kimppuun on melkomoinen hoppu.

Uutta reissuu varten on vetämässä lotto

'elävänä suomeen' - se on meidän motto!

HolyCow... jou

on nyt HolyPamPiu... jou jou

Päivä11 | Bikaner - Delhi

2009-10-20T23:09:00.000-07:00

Päivä11 | Bikaner - Delhi

470km, 11h | +21 - +32... aurinkoa, aurinkoa ja ilotulitus. Tänään koneet käyvät heti auringon alettua käymään... tai loistamaan ainakin. Lämmitys tuntui lähtevän käyntiin huomattavasti myöhemmin vaikka lämpöä pyysin Johannesta Vishnulta vähän rukoilemaan. Vishnua eivät aamuanelumme lämmittäneet ja päivän ensimmäisen tunnin saimmekin reilusti palella. Lähdimme matkaan teepaidoissa kuten kaikkina aikaisempinakin päivinä... niin paljoa emme kuitenkaan palelleet, että pukemaan olisimme pysähtyneet... ;)

Päivän pari ensimmäistä tuntia saimme edetä täydet 80km/h liki autioilla teillä... sen jälkeen edessä olikin paluu normaaliin. Kilometreissä päivä oli selkeä ennätys... 470km mikä on myös aikalailla maksimikantama mitä Enfieldillä voi Intiassa tehdä ilman teknisiä ongelmiä 10 pyörän ryhmällä... ;) ... päivän toiseksi viimeiselle kilometrillä Lefe päätyy poliisiasemalle. Syy, ajo päin punaista. Lefelle tarjotaan Diwali -karamellejä ja ehdotetaan rupioiden siirtoa poliisien henkilökohtaiseen virkistyskassaan. Rupioita ei siirry, Solu käy hakemassa Lefen poliisilaitokselta.

Delhissä auringonvalo vaihtuu rakettien ja pommien valoon. Raketitt ja pommit ovat paukkuneet jo viikon mutta tänään on huipentuma. Diwalin, valon juhlan varsinainen juhlailta. Myös oman hotellimme omistaja on ostanut riksallisen pommia ja raketia... toisen riksallisen olutta ja viskiä jota tarjoilee innokkaasti hotellimme asukkaille. Itse olen vähän lälläri ja vetäydyn takavasemmalle siinä kohtaa kun hollantilaiset alkavat kiskoa minua uima-altaaseen. Aamulla olen tyytyväinen vetäytymiseen. Päätä ei pahemmin kivistä jos lupaavalta tuntuvaa flunssanalkua ei lasketa.

---

Yläkuva; Heidi nousevassa auringossa päivän ensimäisellä tauolla.

Toiseksi ylin; Lefe ja Vesieste kuivassa Rajasthanissa... tämä kuitenkin rikkoutuneen vesiputken vuoksi.

Keskellä; Sopu sijaa antaa. Intiassa kulkuneuvon raja matkakustajien kuljettamiseen menee sen kyvyssä kuljettaa... ekologista!

Toiseksi alin; Heli, Petteri ja Soile Diwalia bilettämässä.

Alakuva; Diwali-bileet hotellimme katolla olivat niin altaassa kuin sen reunoilla... ;)

Päivä10 | Jodhpur - Bikaner

2009-10-18T10:23:00.000-07:00

Päivä10 | Jodhpur - Bikaner

260km, 7h | +23 - +34... aurinkoa, aurinko ja sedekuuro! Aamu alkaa riksaretkellä Jodhpurin Maharaja palatsille, joka vartio kaupunkia kukkulan päällä ja hallitsee koko kaupunkikuvaa. Arja, Soile, Pekka ja Matti tosin vaihtavat Maharajan parin tunnin uima-altailuun. Mehrangarh nousi kukkulan laelle Maharaja Manh Singin toimesta 1806.

Aikakoneemme käyvät aamupäivän jälkipuoliskolla. Pienen harhailun jälkeen löydämme tien ulos. Intiassa kartalla ja GPS'llä ei ole suurtakaan käyttäö. Matkallamme GPS'n virkaan hoitaa Johannes joka huutelee takapenkilläni risteyksissä seuraavan kaupungin nimeä. Kolme samaa vastausta on yhtäkuin sinne.

Pohjoinen Rajasthan alkaa olla aika tasainen, mutta kuten Timppa asian kuvasi, että vaikka mutkia ei ole niin koko ajan on paljon hommia. Väistettäviä riittää ja meno on kuin formularadalla.

Ennen Bikaneria tulemme Deshokiin, jossa on yksi koko planeetamme mittakaavassa erikoisimmista temppeleistä. Deshokissa temppelin jumalia ovat rotat ja niitä vilisi ympäri temppeliä satoja ja tuhansia. Vierailumme rottatemppelissä ei ole pitkä mutta sitäkin mieleenpainuvampi. Temppelin rottamaista tunnelmaa lisäsi juuri mennyt vesikuuro, joka toi aromit esiin ja liukasti mukavasti rotanpapanoiden peittämän lattian.

Bikanerissa olemme ennen auringonlaskua kuten suunnitelmiin kuuluu. Kaupunki ei näytä mitenkään jumalten suosiossa olevalta, mutta majatalomme on mukava ja isäntäväki sitäkin mukavammalta. Tavarat huoneisiin ja tankkaamaan pyörät. Huomenna edessä retken pisin päivä. Vajaa 500km Enfieldeillä Intiassa on kaikkissa mittapuissa paljon. Saa näkee onnistuuko. Ilman teknisiä ongelmia mahdollista... ;)

---

Yläkuva; Jodhpurin Maharaja -palatsi kaupungilta katsottuna.

Toiseksi ylin; Heli, Mara, Johannes, Tarja, Petteri ja Heidi herra X'n seurassa Maharajan vapaa-ajan tiloissa.

Keskellä; Vesipiippumies aamupössöillä.

Toiseksi ylin; Johannes selvittämässä palatsin vartojoille mistä ollaan, mistä tullaan ja mihin mennään.

Alakuva; Deshokin rottatemppelin jumalia iltapäivämaidolla.

Päivä9 | Udaipur - Jodhpur

2009-10-17T22:16:00.000-07:00

Päivä9 | Udaipur - Jodhpur

270km, 7h | +25 - +36 ja aurinkoista. Päivä tosin oli alkaa pilvisesti ja siinä samalla saimme matkaräppiin yhden uuden rivin 'älä laita avaimia pesulaan'. Matti laittoi edellisenä aamuna. Rattilukon Mara oli jo ehtinyt tiirikoida auki kun aloimme tarkistamaan, että olisivatko avaimet sittenkin menneet pesulaan. Ja olivathan ne. Löytyivät lopulta pesulanpitäjän miehen taskusta, joka oli kyläilemässä serkun kummin kaiman luona.

Tänään paljon pieniä rajasthanilaisia pikkuteitä, jotka vaihtelevassa kunnossa. Maalaiskylissä mahdamme näyttää toiselta planeetalta pudonneilta. Monessa kylää ainoat ulkomaalaiset ennen meitä oli nähty kioskinpitäjän teeveessä.

Aikakoneemme kulkevat ongelmitta. Ainoastaan yksi takarengas sanoo poks. Varttia myöhemmin Timpan pyörä kulkee jälleen. Sonu todennäköisesti purkaisi ja kasaisi Enfieldin silmät ummessa puolessa tunnissa.

Pyhiä lehmiä riittää teillä tällekin päivälle. Niistä näkee, että niiden elämää kukaan ei ole rohjennut häiritä muutamaan sataan vuoteen. Ne tepastelevat arvokkaan ylväästi niin keskellä moottoritietä kuin keskellä tavallista tietä... ja kaikki väistävät... :) ... Jodhpur on kohdalla ennen auringonlaskua kuten pitääkin. Kingfisherit ja uima-altaaseen!

---

Yläkuva; Johannes, Lefe, Heidi, Mara ja Sonu ihmettelemässä, että miten Matin ja Arjan pyörän rattilukko mahtaisi aueta ilman avaimia... selvisi nopeasti, että siihen ei tarvita kuin pätkä rautalankaa ja Mara.

Toiseksi ylin; Päivän eka tauolla Mara ja Matti sitten päättivät tulla kaapista ulos... ;)

Keskellä; Maharaja Lindström matkalla pohjoiseen... Lefe on tainnut olla edellisessä elämässään Maharaja Intiassa?

Toiseksi alin; Lampaita tiellä... välillä vuohia, välillä lehmiä, välillä kameleita... hereillä saa olla koko ajan.

Alakuva; Pehmustetut penkit autossa ovat intialaisessa mittapuussa turhaa hapatusta. Kuormakin pysyy katolla paremmin paikoillaan kun lapset laitetaan painoiksi.

Päivä8 | Udaipur

2009-10-17T20:37:00.000-07:00

Päivä8 | Udaipur

Vapaa päivä... +24 - +33... ja sitä auringon paistetta... ;). Lentävän maton kuljettaja Johannes vie aamiaiselta ryhmämme naiset Ayervediseen hoitolaan mistä palaa entistä hehkeämpiä naisia sielu ja ruumis rentoutuneena. Itse suunnistan aamiaiselta nettiyhteyden ääreen. Blogi raahaa pahasti jäljessä. Muutama tunti Baba Palacen johtajan tietokoneella ja blogi ei raahaa enää jäljessä... ;)

Blogiosastilta Maharajaosastolle... eli otan suunnaksi Udaipurin Maharaja palatsin, mikä ei ole vaatimattomuudella koristeltu. Elämä kadulla ja elämä Maharajapalatsissa ovat kuin eri planeetoilta. Kullan kimallusta ja kristallin säihkettä ei puutu.

Loppuiltapäivästä hiihtelen Tarjan, Arjan, Petterin ja Matin kanssa Udaipurin kujia ja järven rantaa. Special price for you my friend kuuluu kaupasta jos toisesta. Mattiin tarttuu pari silkkihuivia,Tarjaan arkijuhlapuku ja minuun yhdet oranssit juhla-arkihousut. Timppa ja Mara viettävät vapaapäivän rennoiten. Eivät poistu hotellista. Ja ei siitä varsinaisesti tarvetta poistua. Hotellimme, Baba Palace on kaiken ytimessä ja sen kattoterassilta koko vanhan keskustan solmukohta kontrollissa. Timppa olisi kuitenkin voinnut poistua. Mara ei. Intia vähän koetteli Maran nahan sisäpuolista elämää ja kylpyhuone oli hyvä pitää näköetäisyydellä.

---

Yläkuva; Lake Palace hotel, joka myös teeveestä tuttu. James Bond seikkaili siellä aikanaan Bond -filmissä jonka nimeä en muista.Jagadish temppeli... Udaipurin tärkein temppeli hotellimme terassilta kuvattuna.

Toiseksi ylin; Jagadish temppeli... Udaipurin tärkein temppeli hotellimme terassilta kuvattuna.

Keskellä; Ruokasali... ei kuitenkaan hotellimme vaan Udaipurin Maharaja palatsin ruokasali... eikä tuo mitenkään vaatimattomuudella koreile.

Toiseksi alin; Rajasthanilainen muusikko järven rannalla... 'one picture 10 rupiis' ... :)

Alakuva: Udaipurin majatalomme

Paiva7 / Pushkar - Udaipur

2009-10-14T00:12:00.001-07:00

Päivä7 Pushkar - Udaipur
290km, 7,5h +25 - +36... sol, sol sol. Aamulla lähtö vähän viivästyy. Hotellime ravintolan kokki ollut israelilaisen turistin kanssa yöllä tunaroimassa mopolla eikä toimintakykyinen. Johannes vie meidät tuttuun paikkaansa pyhän järven rannalle... mikä onkin paljon paree kuin hotellimme ravintola... ;)

Tänään melkein outo päivä konepyöriemme suhteen. Kaikki kulkevat melkein ilman pieniäkään ongelmia. Ja hyvä niin, tänään myös toistaiseksi pisin päivämme. Tiet myös toistaiseksi matkan parhaat. Vuoristoa, mutkia ja vähän rekkoja. Udaipuria kohti myös viilenee vaikka ei kylmene. Udaipur on vajaan kilometrin merenpinasta. Päivän viimeinen kilometri on päivän hauskin. Piennen pientä kauppakujaa. Tunnelma sama kuin ajaisi ylitäyden kauppakeskuksen käytävillä. Kun kysyn Johannekselta näkyykö takana tuttuja hän vastaa, 'että ei uskalla katso'... ;) ... Intian matkaajien jumalien suosiollisella avustuksella kaikki päätyvät kuitenkin ihmeen kaupalla samaan pisteeseen keskelle vanhaa kaupunkia.

Udaipuria sanotaan myös Intian romanttisimmaksi kaupungiksi ja myös hääpärien suositu hanimuun kohde. Hotellimme, Baba Palace sijaitse lisäksi vastapäätä kaupungin tärkeintä temppeliä, johon kattoravintolastamme vähintäänkin upeat maisemat. Ja ryhmän mielestä Udaipur siinäkin mielessä loistopaikka, että tarjolla muutakin kuin kasvista. Päivälliseksi Tandoorikanaan... menee niin sanotusti kuin kuumille kiville... ;)

---

Yläkuva; Ganesh, onnen ja hyvän jumalan patsas Lake Pushkarin edustalla. Järvi tosin vähän kuivunut. Yksi sanoo että johtuu kuivuudesta. Toinen, että tyhjennetty ruoppausta varten. Kun Intiassa on saannut kolme samaa vastausta kymmenestä voi olettaa saanneensa oikean vastauksen... ;)

Toiseksi ylin; Holy Konepyöräkuljetta Ryhmä Pushkarjärven rannassa.

Keskellä; Matti ja Arja lähdössä tauolta.

Toiseksi alin; Holy Cow... pahinta mitä Intian liikenteessä voi tehdä on ajaa lehmän päälle. Siitä seuraa satoja ellei tuhansia onnettomia elämiä.

Alakuva; Härkävankkuri on edelleen yleinen näky Intiassa.

Paiva6 / Jaipur - Pushkar

2009-10-14T00:08:00.000-07:00

Päivä6 Jaipur - Pushkar
170km, 4h +27 - +36... ja sitä pilvetöntä keliä. Saamme konepyörät käymään puoliyhdeksältä. Tuntia myöhemmin olemme Amber fortilla 16km Jaipurista pohjoiseen. Maharaja Man Singhin rakennuttama palatsi on yksi upeimmista Intian Maharajapalatseista. Palatsille nousemme kuin Maharajat aikoinaan. Turbaanipäisten miesten ohjastamilla koristeellisilla norsuilla.

Takaisin pyörillä olemme pari tuntia myöhemmin ja puolta tuntia myöhemmin Timo on kadotettu... tai Timppa kadotti itse itsensä keskeltä letkaa, joka sekin saavutuksena ainutlaatuinen. Mutta kun Jaipurin vanhankaupungin ruuhkassa kytkin tempuilee, tyhjäkäynti nikottelee ja kylkeen pukkaava riksa kiinnittää huomion kahdeksi sekunniksi niin tuuhessa liikenneympyrässä edellä ajavan oman ryhmän jäsenen selkä on kadonnut. Timpan takana tullut Lefe näki mihin muut menivät ja kiipesi liikenne ympyrän keskelle odotamaan, että Timppa tulee takaisin. Ei tullut. Monen vaiheen jälkeen ryhmä on kuitenkin jälleen koossa puoltatoista tuntia myöhemmin ja matka jatkuu... ;) ...

Pyhän Puskarin lähestyessä tie pienee ja taittuu mäkisille mutkille. Pushkarin pyhyys tulee Bramasta, jolle kaupunki on omistettu. Brama on yksi Intian kolmesta pääjumalista. Kaiken luoja. Vishnu on säilyttäjä ja Shiva tuhoaja.
Illalla istahdamme Pushkarin pyhän järven rantaan paikallisen bramiinin johdolla. Kukkien teralehtiä sirotellaan järveen ja samalla toivotaan terveyttä ja pitkää ikää tai mitä itse kukin toivookin.

---

Yläkuva; Sonu aamuaskareissa pyörien keskellä. Tällä kertaa täyttämässä renkaita.

Toiseksi ylin; AliBaba ja Soile norsun numero 16 selässä matkalla amber Fortille.

Keskellä; Amber Fort HighWay on kahden norsun levyinen.

Toiseksi alin; Intiassa kaikki palvelut ovat aina lähellä. Tarja lankkauttamassa saappaitaan Jaipurin ruuhkassa.

Alakuva; Sikhitemppeli Pushkarissa.

Paiva5 / Bharatpur - Jaipur

2009-10-14T00:02:00.001-07:00

Päivä5 Bharatpur - Jaipur
+25 - +35 180km, 4h ... ja sininen on taivas ;) ... päivä alkaa luontoretkellä. Lintusafarivarustus päälle kello kuusi ja puoli ja jalkapatikassa Keoladeo Ghana lintupuiston portille. Moni riksanpolkija tosin on sitä mieltä, että moinen jalkapatikointi on rikos heidän ammattikuntaansa kohti.

Keoladeo Ghana kuuluu maailman lunnonperintökohteisiin. Silti sateen jumalat ovat olleet sille tänä vuonna epäsuosiollisia ja luovuttaneet vain niukasti vettä. Nyt tilanne on vielä ns. ok mutta kuiva kausi on vasta aluillaan. Pienet riksanpolkijat ovat hekin puristua kuiviksi painojemme alla mutta jokainen selviää hengissä. Puiston laajuus on 29km2, joten kävellen suurehko bongauskohde ennen aamiaista.
Konepyörämme käyvät aamupäivän jälkipuoliskolla. Tie Bharatpurista Jaipuriin taitaa olla Intian paras. Männät ja vaihdelaatikot pysyvät tänään ehjinä. Ainoastaan Lefen konepyörä yrittää olla alkumatkasta vähän huonossa hapessa. Mutta Lefen alkaessa ajamaan tankinkorkki auki tilanne korjaantuu.

Puolentoismiljoonan asukkaan Jaipur on kohdalla pari tuntia ennen auringonlaskua. Jaipur on toiselta nimeltään Pink City. Vanha kaupunkin on kirjaimellisesti vaaleanpunainen. 1876 Maharaja Ram Singh maalauti muurien sisällä olevan kaupunkin vaaleanpunaiseksi Walesin prinssin vierailun kunniaksi... ;)

Hotellimme Jaipur Inn, on antanut seitsemästä varatusta ja vahvistetusta huoneestamme 3 pois. Selitys on peri-intialainen. Johtajan poika yritti soittaa minulle iltapäivällä, mutta kun ei saanut yhteyttä arveli, että emme ehkä sitten tulekaan. Mutta naapurista järjestyi mitä puuttui. Jaipur Inn kattoravintolaan päivälliselle kaupungin yläpuolelle ja niiden kanssa joilla oli vielä virtaa akuissa pienelle citykierrokselle vanhaan kaupunkiin. HareBool :)

---

Yläkuva; Khaledeo lintupuiston kulkupelimme.

Toiseksi ylin; Mara ja Heli kiitämässä kohti Jaipuria 70km/h, mikä varsin sopiva marssitahti Enfieldillä.

Keskellä; Konepyörä on Intiassa myös joukkokuljetusväline. Poikien alla Honda Hero 125cc.

Toiseksi alin; Konepyöräilijät Intiassa boddhipuun alla kuin elefantit Africassa acaciapuun alla. Päivälämpötilat ovat olleet tasaista kolmeaviittä.

Alakuva; Matti, Arja, Heidi, Timppa, AliBaba (intialaiset ovat ristineet Pekan Ali Babaksi) ja Soile salakapakassa, joka paikallisen Motorestin maakellari intialaisten katseilta piilossa.

Paiva4 / Agra - Bharatpur

2009-10-13T23:53:00.000-07:00

Päivä4 Agra - Fatehpur Sikri - Bharatpur
+25 - +35 72km Aurinkoista, aurinkoista ja aurinkoista.
Aamu alkaa Intian turistikohteella numero yksi... Taj Mahalilla. Ja vaikka itse olen sen moneen kertaan nänytkin niin aina se on yhtä vaikuttava. Sarjassa hautamauseleumit planeettamme kaunein. Keisarri Shan Jahan rakennutti sen suosikkivaimonsa muistolle 1631-1653, tämän kuoltua lapsivuoteelle 14'ta lapsen synnytykseen.

Taj Mahlilta aamiaiselle ja ihmettelemään mitä Lefen pyörälle kuuluu. Ja hyvää sille kuuluu. Solu vaihtoi aamulla rikkoutuneen männän. Mekaanikko Enfield -retkellä on painonsa arvoinen kultaa!

Tie Agrasta Fatehpur Sikriin on eri planeetalta kuin Delhi - Agra pääväylä. Pieni, monimopoinen, moni ihmisinen, moniriksainen jne. Intian liikennettä on mahdoton sanoilla kuvata. Se pitää kokea. Veret lähtevät mm. hyvin kiertämään kun moottoritiellä bussi tulee vastaan täyttä vauhtia ohituskaistaa. Intialaiset pitävät sitäkin luonollisena asiana. Moottoritiellä pientareen puolella vastaan tulijoita intialaiset itse tuskin tiedostavat. Raha lienee tai sen puute lienee ainoa selitys sille, että F1'n 20 parasta kuskia eivät tule Intiasta.

Päivän toinen kulttuurikohteemme on Fatehpur Sikri. 50km Agrasta lounaaseen. Keisari Akbarin rakennuttama kaupunki, joka ehti olla Intian pääkaupunki 1800 -luvulla ainoastaan muutaman vuoden, ennen kuin pääkaupunki siirrettiin Agraan. Mogulihallitsijoiden loisto on kuitenkin tallella... ja sitkeämpääkin elastisemmat kauppiaat matkamuistoineen... noin 150 ensimmäistä eitä ovat kaikki ainoastaan ehkiä matkamuistokauppiaille... ja sisseimmät kiipeävät apukuskin paikalle lähtiessämme.

Ohjelmaa Enfieldit teettävät tänäänkin. Nyt vuorossa Maran pyörä ja sen vaihdelaatikko, joka hajoaa. Mutta Intiassa, yksi hajonnut vaihdelaatikko ei ole suurikaan murhe. Korjataan odottaessa... tai ainakin noin sillä aikaa kun käymme Fatehpur Sikrin mogulihistoriassa.

---

Yläkuva; HoneyMoon, Pekka ja Soile parimme rakkauden monumentillä.

Toiseksi ylin; Kokoporukkamme saman monumentin edustalla.

Keskellä; Maaseutu avautui Agran jälkeen, mutta ulostulo kaupungista oli paikka paikoin suhteellisen ruuhkainen. Koko porukka menee kuitenkin seassa jo kuin paikalliset kiilaten ja väistäen torvet soiden. Pohjoismainen kohteliaisuus liikenteessä ei ole valttia. Jos pysähdyt antamaan tietä, niin ruuhkaisessa intialaisessa risteyksessä seisot siinä vielä viimeisen öljylähteen öljyjä ajetaessa.

Toiseksi alin; Fatehpur Sikrin porteilla poseraamassa.

Alakuva; Timo ja Petteri kiipat päässä Akbarin suisikkipapin hautakammiossa. Ja riikinkukon sulista saimme äksyltä haudanvartialta jokainen, jotka emme paiskanneet almuja haudalle.

Paiva3 - Delhi - Agra

2009-10-09T21:28:00.000-07:00

Päivä3 Delhi - Vrindaban - Agra
226km - 8h +26 - + 34 eikä pilven hattaraa ja intilaisilla on paremmat silmät kuin suomalaisilla. He voivat ajaa motarilla 80-100km/h ilman minkäänlaisia laseja. Parhaat vielä vaihtavat kuskia lennossa... ;) ... kaksi tulevaa stuntmiestä näytti meille mummoa ajaville kuinka kuski vaihdetaan satasen nopeudesta lennossa ilman että vauhti hidastuu lainkaan! Takana istunut sujahti kuskin oikean kainalon alta kun kuski samalla siirtyi taakse ja matka jatkui... ;)

Lähtö oli ööliböödi. Jokainen oli pihalla kello kuusi ja puolta tuntia myöhemmin koneet kävivät. Kuka enemmän kuka vähemmän hikipäässä potkustartin pumppaamisesta... ;) ... saan itse aikaan ensimmäisen stopin. Kun vähän matkustaa niin eihän sitä osaa pakaasi sitoa kunnolla... vähän ennen Agraa rinkkani putoaa toisen kerran. Köytän sen sivutelineeseen.

Alku ei rinkastani riippumatta ollut mahdottoman nopea. Kolmeen ensimmäisen tuntiin etenemme 40km... milloin mistäkin syystä viivytellen. Iso osa ajasta menee ruuhkassa seisten. Sitten homma alkaakin sujumaan. Aamisen jälkeisenä tuntina aikakoneemme kiitävät 50km lähemäksi Agraa vailla huolen häivää! Aamutuimaan Timpan pyörästä kytkin hirtti kiinni ja iltapäillä tyhjäkäynti katosi. Lefe teki kuitenkin pohjat. Kaksi kilometriä ennen hotelli kuului moottorista kunnon KrunksKrunks ja pyörä jämähti siihen. Solu, mekaanikkokin tosesi että maybe big problem, but okei in the morning... ;).

Yläkuva; Tarja pakkaamassa aikakonettaan aamukuudelta Delhin hotellimme edustalla.

Toiseksi ylin; 'älä sää mulle ala' ... tai ihan jotakin muuta... ;)

Keskellä; Delhistä ulos johtavalla HighWay2'lla ei tullut yhtikäs yksinäinen olo.

Toiseksi alin; Paikallinen ABC... jossakin Delhin ja Agran välillä.

Alkakuva; HolyGod... jumalten patsaita ja temppeleitä Intiasta ei puutu. Hinduismi onkin monella tapaa enemmän elämäntapa tai filosofi kuin uskonto. Se on läsnä kaikkialla.

Päivä2 | Delhi

2009-10-08T09:27:00.000-07:00

P2 | Delhi

+24 - +34 ja sininen on taivas. Olo ei ollut kuitenkaan ihan terävimmillään Intian maahantuloleiman heilahtaessa passiin. Yö meni nollaunella. Finnairin lento Delhiin voisi valita muunkin saapumisajan. Nyt perillä kello 0400, mikä kotiaikaa 0130... eli normaaliin nukkumaanmenoaikaan.

Päivä sarastaa taksien kaartaessa hotellin pihaan. Reput huoneisiin ja aamiaiselle. Puoli yhdeksältä olemme Tony Motorbikesin pihassa. Rajeesh on meitä vastassa. Kauppaa koeajomahdollisuutta pyörillämme. Petteri ja Petteri ovat ainoat jotka avaavat Intia-ajokautensa. Muut konepyöräkuljettajat tyytyvät toistelemaan vasta sanoitetun laulun ensimmäistä säkeistöä... "aja aina vasemmalla, vaihteet ovat oikealla, jalkajarru on sekin vasemmalla ja ykkönen ainoastaan ylhäällä oikealla"... sanoitus, sovitus ja sävellys jatkuu... ;)

Paperisulkeisissa vierähtää tunti, toinen ja kolmaskin. Lomakesulkeisten päätteeksi toteamme, että käytännössä olemme juuri ostaneet moottoripyörät. Uttar Pradeshissä ei saa virallisesti vuokrata moottoripyöriä, mutta laki ei kiellä ajamasta omilla! Täytyykin miettiä sitten takaisinmyyntihintaa... ;)

Iltapäivällä sitkeimmät sissit hilaavat iysensä vielä Main Bazaarin markkinahumuun. Loppuiltapäivästä koko porukka kuitenkin kauneusunilla. Illalla Tony Motorsin Rajeesh järjestää pyörät tankattuna hotellimme pihaan. Hänen selkeä suosituksensa on että kaupungista ulos viimeistään kello seitsemän. Mielellään aikaisemmin. Päivällisellä sovimme, että kello kuusi itse kukin on pihalla oman konepyöränsä luona pakkaushommia kädet täynnä.

Yläkuva; Terveystarkastus sikainfluenssan varalta. Käytännössä tarkastus kuitekin ainoastaan sitä, että tarkastajat keräävät koneessa täytetyt aaneloset. Mutta terveen papereilla sisään!

Toiseksi ylin; Riksassa on hauska matkustaa. Kysy vaikka Heidiltä ja Arjalta.

Keskellä; Petteri palaamassa koeajolenkilta konepyörällään... vähän kuuleman vielä vaihteet ja jarrut hakusessa.

Toiseksi alin; Ettäkö moottoripyörää ei voi kuljettaa kerrostalon käytävässä!?

Alakuva; Päivällisellä Hotelli Metropoliksen kattoravintolassa. Parhaita aterioita mitä olen koskaan intiassa syönnyt... ja porukka tuntui olevan aika lailla samaa mieltä. Haastavaksi menee jos pitää joka ilta parantaa... ;)

Päivä1 | Helsinki >

2009-10-08T04:33:00.000-07:00

P0 | 7.10 | Helsinki >

Kuvittelin tulleeni ensimmäisenä lentokentälle, mutta mitä vielä. Saatuani bording passini käteen Heli ja Mara löytyvät selkäni takaa turvatarkastusjonosta. Ennätän tuskin lopettaa smooltoolkkausta heidän kanssaan kun Pekka soittaa, että hän, Soile, Arja ja Matti ovat jo non-schengen alueen baarissa. Sanon että ylihuomenna pitää olla ajovireessä ja menen päälähtöaulan kahvilaan pullakahville... ;)

Tarja on ainoa jo ilmestyy sovittuun lähtötreffiaikaan sovitulle lähtötreffipaikalle, mikä pääaulassa kaksi tuntia ennen lähtöä. Tälläistä se tutun porukan kanssa... itse kukin huitoo ympäri kenttää :] ... Heidi, Lefe, Timo ja Petteri löytyvät huuhailemasta vanhan kolmos terminaalin käytäviltä. Kaksi varttia myöhemmin olemme kaikki non-schengen alueen baarissa. Ja jotenkin tuntuu siltä, että tästä voi tulla hyvä ellei erinomainen häämatka... ;)

Soile ja Pekka menivät naimisiin ensimmäistä kertaa Las Vegasissa yhteisellä Route66 -matkallamme heinäkuussa 2008. Toisissa häissä olin Käsämässä toukokuussa 2009 ja nyt nuoripari on häämatkalla. Eikä heidän yksin tarvitse olla. Jokaisen häämatkapäivän heidän kanssaan Intiassa jakavat; Arja Viitikko, Heidi Lindholm, Heli Pajarinen, Tarja Tammilehto, Matti Ehonen, Leif Lindström, Martti Mäkinen, Timo Vaara, Petteri Vähätalo, blogisti ja matkanjohtaja Peter Ruotsalo, lentomatonkuljettaja Jay Govinda sekä Enfield-mekaanikkomme, jonka nimeä en vielä tiedä. Hare Krishna Hare Hare... täältä tullaan Intia! Olkoot Intian jumalat meille suopeita.

Yläkuva; Konepyöräkuljettaja Karttunen valmiina päättämään.

Keskikuva; Arja säästi 10€'n alennuskupongilla 10€... tosin se vaati Matin 50€ sijoituksen ChanelVitoseen, jonka normaalihinta on 60€... lyhyen matematiikan mukaan Arja säästi kaiken kaikkiaan 60€ ja Matti 10€, jolloin yhteissäästöt 60€ tuotteesta 70€!

Alakuva; Täältä tullaan Delhi